Onko vatsalihakset ja pyöreä pylly sulle koko elämä?

Olen tällä viikolla miettinyt paljon sitä miten tärkeää liikunta ja terveelliset elämäntavat minulle ja monille muille ovat ja mitä jos ne vietäisiin pois.

Mitä jos sairastuisit niin pahasti että et voisi enää liikkua ja itse en esim. voisi tehdä työtä jota rakastan? Mitä jäisi sen jälkeen?

Tiedän, että on paljon ihmisiä jotka pistävät omat treenit oikeasti kaiken edelle. Teen niin itsekin usein. Olen kuitenkin mielestäni aika onnistuneesti saanut tasapainoon perheen, työn ja treenin.
En ole siinä kunnossa kuin haluaisin olla, mutta ihan hyvässä kuitenkin.


Monet tekevät kuitenkin monta treeniä päivässä ja monta tuntia kerrallaan. Treenaaminen on pakkomielle. Miksi? Itsekin rakastan treenaamista! Meinaan tulla hulluksi jos en pääse yhtenä päivänä treenaamaan. Olen kiukkuinen ja levoton.
Liikkuminen on ihmiselle tietenkin todella tärkeää ja on ehkä hyväkin, että liikkumisesta on lähes riippuvainen.
Hyviä terveysvaikutuksia on paljon, kun liikut säännöllisesti ja monipuolisesti ja todennäköisesti pysyt terveempänä ja elät vanhemmaksi, kun olet liikunnallisesti aktiviinnen ja syöt terveellisesti.

Mutta elämässä on niin paljon muutakin ja huolimatta siitä kaikesta treenamisesta terveys saatetaan viedä hetkessä!

En nyt missään nimessä tässä kirjoituksessa halua kieltää ihmisiä liikkumasta!
Mikä personal trainer silloin olisin :)
Haluan saada ihmiset miettimään elämää kokonaisuutena. Kokonaiskuormitusta tietenkin ja sitä mitä kaikkea muuta elämässä on.

Treenisuunnitelma pitäisi miettiä niin, että treenaat mahdollisimman vähän, mutta mahdollisimman laadukkaasti ja nousujohteisesti. Määrä ei korvaa tässä tapauksessa laatua.
Näin jää aikaa elämän muillekin osa-alueille.
Ja ruokavalio pitäisi olla suuremmassa asemassa hyvän kunnon ja terveyden osalta kuin se sairaalloinen ylitreenaaminen.

Pinnallisuus on mielestäni asia mikä on vallannut hyvinvointialan vahvasti ja pinnallisten asioiden takia treenaaminen on väärä motivaatio liikkua.
En halua puhua Fitneksestä. Se on asia erikseen ja pinnallisuus kuuluu siihen. Fitnesshän on yleissana hyvinvoinnille mutta tässä tapauksessa tarkoitan Fitneksellä itse Fitnesskisaajia.

Turhaa pinnallissuutta ja materialismia löytyy kuitenkin paljon myös alanammattilaisissa ja "huvikseen" treenaavissa.
Kun katsoo julkisesti esillä olevien sekä tavallisten tallaajien instatilejä niin merkkitavaroiden hehkuttaminen sekä kaikki lisäkkeet mitä kehoon voi laittaa tuntuu olevan se tärkein asia.
Ja tietenkin vatsalihakset, pyllyt ja treenivaatteet.

En halua olla tekopyhä.. Jos omistaisin kauniit vatsalihakset, niin esittelisin niitä aivan varmasti!
Ja vaikka niitä ei ole, niin olen silti esitellyt vatsaani.
Ja minulla itselläni on silikonit (joiden laittamista miettisin hieman kauemmin nyt, kuin silloin nuorempana) sekä tällä hetkellä esim rakennekynnet.
Mutta en esittele niitä somessa tai muuallakaan. Minulla on ollut ja on omat syyni niihin ja ne eivät kuvaa ammattitaitoisuuttani, luonnettani tai treenitehojani mitenkään.

Sekin päivä tietenkin saattaa tulla, että esittelen hinkkini jos työt personal trainerina loppuu :)

Kauniit vartalot ovat kuitenkin mielestäni eri asia kuin materian ja tekoulokkeiden esittely. Kaunis treenattu vartalo on tärkeä inspiraation lähde monelle, jotka aloittavat askeleensa kohti terveellistä elämää eikä niiden esittelemisessä ole mitään pahaa. Mutta toivon, että elämääsi kuuluu muutakin?

Elämässä on niin paljon muutakin kuin treenaaminen.
Työn ja perheen lisäksi on tietenkin ystävät, mutta myös paljon muuta. Matkustaminen, Luonto, Muoti, Taide, Kirjallisuus, Musiikki, Käsityöt, Kokkaus, Nikkarointi, Puutarhanhoito....

Välillä itse mietin, että tiedänkö mistään muista kuin treeniin liittyvistä asioista mitään?

En ymmärrä esimerkiksi politiikasta mitään!
Eri uskonnot, taide ja musiikki ovat kiinnostaneet nuorempana paljonkin, mutta ne ovat jääneet kokonaan. En nykyään edes askartele lasten kanssa ja tein sitä paljon vielä Kiian ollessa pieni. Silloin toki olin vähemmän töissä.

Eilen valitsin omien uintitreenien sijaan asiakkaani Taidenäyttelyn ja olen niin tyytyväinen valintaani. Näyttely oli upea ja taiteilija itse on mielestäni erittäin kiehtova persoona. Ihmiset onkin yksi oma mielenkiintoni kohde. Mielestäni jokainen ihminen erilaisine tarinoineen ja kohtaloineen on mielenkiintoinen.
Näyttely ravitsi sieluani ja mieltäni ja olo oli levollinen kun tulin kotiin. Voiko taiteella olla tällainen vaikutus?
Näyttely oli Marka Sarhan Human Animal ja sen löytää Tehtaankatu 19:sta.

Kehotan kaikkia miettimään omaa elämää. Mihin käytät kaiken aikasi ja mitä sinulle jää jos liikunta viedään sinulta kokonaan. Meneekö lasten lapsuus ohi, kun sytkytät menemään monta tuntia pyörän päällä tai lenkkipoluilla? Katoaako ystävät ympäriltäsi joita ei treenaaminen niin paljon kiinnosta kuin sinua? Hajoaako parisuhteesi, koska et osaa keskustella kotona mistään muusta kuin treenaamisesta?

Onneksi monet löytävät kumppanin ja ystävät saman lajin parista ja näin ollen yksinjäämisen pelkoa tuskin on...

Voisin kirjoittaa tästä aiheesta ikuisuuden, mutta nyt lopetan ja lähden viettämään aikaa lasteni kanssa.

Ensi viikolla kirjoitan taas niitä toiveaiheita mitä minulta on pyydetty.
Ensimmäisenä vuorossa lihashuollon tärkeys!

Leppoisaa sunnuntaita! Käykäähän treenaamassa, mutta tehkää muutakin :)