Oma keho, paras keho!

Olen tällä hetkellä kipeänä. Yrittäjänä se on todella stressaavaa. Olen joutunut viikon sisään siirtämään ainakin kymmenen asiakkaan aikoja ensi viikolle ja sitä seuraavalle, kun ensin lapseni sairastivat ja nyt minä.

Stressavaa sairastaminen on myös sen takia, että haluan päästä treenaamaan. 

Nykyään haluan treenata siksi, että olisin nopeampi, kestävämpi ja vahvempi. Sekä siksi, että voin silloin fyysisesti ja psyykkisesti paremmin, kun treenaan.

REHELLISESTI treenaan edelleen myös siksi, että olisin ulkoisesti suht hyvässä kunnossa.

Tästä ajatuksesta haluan päästä eroon. Olen työstänyt asiaa jo monia vuosia, mutta vieläkin se pyörii päässä. Yleensä painan noin 70kg ja nyt vuoden verran olen painanut 74-75 ja jatkuvasti kuulen itseni sanovan, että pitäisi nyt tää 5kiloa tiputtaa.

Miksi? Mulla on nyt ihan hyvä olla, mutta edelleen koen itseni "isoksi tytöksi" muiden rinnalla. Tosiasia on kuitenkin se, että musta ei pienempää ikinä tule ja sillä selvä. Tämä olen minä. Olen ollut 5 kiloa laihempi, 10 kiloa laihempi ja jopa 15 kiloa laihempi, mutta aina vaan pitänyt itseäni isona. En ehkä lihavana, mutta isona. 

Uskon kuitenkin, että jos olet siinä ns. omassa painossasi ja huomaat, että pari kiloa on tullut, niin se on helpompi pienellä muutoksella saada pois kuin muutaman vuoden päästä 20kiloa... 

Aloitin kuntosaliharjoittelun nuorena siksi, että halusin muokata kehoani, mutta onneksi nykyään liikun pääsääntöisesti luonnon, hyvän olon, seuran, tapahtumien, lajien ym asioiden takia ja siksi että olisin terve.

On vaikeaa olla tyytyväinen omaan kehoon, vaikka jokainen ihminen on kaunis ja jokaisella ihmisellä on täysi oikeus myös tuntea itsensä kauniiksi!

Mulle se, että oon "PT" loi jossain vaiheessa kovat paineet. 

Pitäähän nyt PT:llä näkyä sixpack ja tulpahauikset! No mulla ei oo ikinä näkynyt. 

Oli tarkoitus kehua omaa vartaloa tähän blogiin ja tältä se kuullosti:

"Oon tällainen tasapaksu pötkylä, muhkea ja pehmeä, vahva ja suht nopea, mutta en kauheen ketterä. Pyllyä ei oo kauheasti, mutta reittä on ja selkä on leveä kuin lato. " Oliko toi nyt kehua?

Oonko siis tyytyväinen kuitenkaan omaan kehoon? Se on vaikeaa, mutta oikeastaan en mieti mun kropan ulkonäköä yhtään niin paljon kuin ennen. Se vaan kulkee tässä mukana ja yritän kohdella sitä mahdollisimman hyvin.

Moni ihminen sosiaalisessa mediassa on kertonut omasta pahasta olostaan omassa kehossa.

Yksi paljon huomiota saanut on Australialainen Taryn Brumfitt, jonka dokkarin vihdoin sain katsottua nyt sairastaessa. Moni varmasti on tämän kohua herättäneen kuvan nähnyt:

Tarynin tarina on melkein kuin mun... Paitsi minä kokeilin omaa Body Fitness uraa jo ennen lapsia ja elin kauan siinä uskossa, että siinä lajissa on mun tie onneen. Kunnes tajusin, että voi voida hyvin, liikkua ja syödä terveellisesti ihan ilman mitään Fitness kisoja.

Mulla ei itse Fitneksestä lajina ole mitään pahaa sanottavaa (bikini fitneksestä ehkä). Moni osaa tehdä sen homman hyvin ja fiksusti, mutta toivoisin, että ihan kaikki eivät siihen hommaan lähde :)

Ei olisi minunkaan pitänyt ja tajusin sen onneksi vihdoin. Se ei vaan ole kaikkien juttu.

Mutta onpahan sekin vaihe elämässä kokeiltu ja paljon siitä opittu. Fitness harrastus opetti mut kuitenkin liikkumaan säännöllisesti sekä pitämään ruokailutottumukset fiksuina.

Ja dietin aikana sitä oikeasti tajuaa, miten paljon elämä pyörii ruoan ja alkoholin ympärillä!

Melkeinpä jokaiseen asiaan vapaa-ajalla liittyy hirvee mässäys tai alkoholin käyttö. 

13 vuotta sitten keikistelin limen vihreissä bikineissä.

Tajusin siis saman kuin Taryn, että se älytön oman peilikuvan tuijottelu on ihan sairasta ja liian aikaa vievää, joten Fitness sai jäädä. En käynyt kisoissa kuin kerran. Tarkoitus oli mennä uudestaan, mutta kun keräsin massaa ja painoin 85Kiloa ja olo oli hirveä päätin, että nyt saa riittää! Ei tässä ole mitään järkeä! Moni ammattilainenhan on siistissä kunnossa offillakin ja tuntevat omat kehonsa ja osaavat homman, mutta HUOM se tarvitsee vuosien kokemusta lajin parissa!

Lisää Tarynistä täätä: https://bodyimagemovement.com/about-taryn-brumfitt/

Nuorista olen huolissani. Some on täynnä kuvia "epänormaaleista" ihmisistä. 

Lihaksikas, kisakireä ja kapea vyötäröinen naismalli tuntuu olevan niin IN, että en tiedä mitä tästä tulee....

Noin 100 000 suomalaista  kärsii tällä hetkellä pelkästään ahmintahäriöstä ja  muista  syömishäiriöistä on kärsinyt jossain vaiheessa elämää  69 000 27-47 vuotiasta.
Syömishäiriöistä kärsii myös miehet.
Syomishairioliitto.fi

 Jos Tarynin  dokumentti on totta, niin naiset voivat todella huonosti omissa kehoissaan. 

Tuntuu kauhealta,että joku elää onnettomana koko elämänsä siksi ettei viihdy omassa vartalossaan.

Neuvoloissakin sanotaan jo pienille lapsille, että he ovat ylipainoisia! Sekin on jotain aivan käsittämätöntä!

Mua on sanottu nuorena läskiksi ja pyydetty vetämään vatsaa sisään ja ehkä ne yksi, kaksi tai kolme kertaa on jäänyt alitajuntaan, mutta karistan niitä erittäin hyvin päästäni.
Mun äiti epäili nuorena mulla ahmintahäiriötä, mutta en usko, että mulla sellainen oli... oon vaan aina tykännyt ruoasta. Nyttemmin onneksi löytänyt ns. Sopivat annoskoot ja ajattelutavan "kohtuus kaikessa" Ei se ruoka siihen yhteen ateriaan lopu, niin ei tarvitse syödä tyyliin ettei enään ikinä ruokaa näkisi ☺️

Teen työkseni ryhmävalmennuksia joista osa painottuu ihan painonpudotukseen. Omat ajatukset ovat välillä erittäin ristiriitaisia, koska haluan opettaa ihmisiä hyväksymään itsensä, mutta kuitenkin joidenkin haluavan pudottavan painoa. Jos et voi ylipainosi takia kunnolla liikkua ja sinulla on ylipainon tuomia vaivoja ja sairauksia, niin silloin lähdetään kyllä ihan tiputtamaan painoa, että voidaan paremmin. 

Tässä oon nyt. 75kiloa ja painoindeksin mukaan ylipainoinen.

Olen miettinyt, että tulisiko ryhmistäni ottaa punnitus kokonaan pois, mutta ihmiset joilla on yli 20kg ylipainoa tarvitsevat kuitenkin alkuun ainakin motivaatiota punnituksesta. 

Painonpudotus tehdään mun ryhmissä aina maltilla. 10kg pois 6kk:ssa ihmiseltä, jolla on oikeasti paljon ylipainoa on maltillinen ja fiksu tahti ja tämä paino ei yleensä tule takaisin, koska 6kk:ssa on jo niin hyvin sisäistetty uusi elämätapa. HUOM: ei dietti, vaan ihan normaali elämä. Saa juhlia ja herkutella maltilla,eikä todellakaan tarvitse liikkua edes päivittäin.

Liikunta on kuitenkin se mihin haluan ihmiset "koukuttaa" mun ryhmävalmennuksissa. 

Se on se isoin juttu mitä haluan välittää; liikunnan ilo!

Ravintoasiat tietenkin kulkevat mukana sekä lepo ja kaikinpuolinen hyvinvointi.

Mutta oman kehon hyväksyminen on iso asia mistä haluan puhua myös. 

Monet asiakkaat kenellä ei ole mitään tiputettavaa haluavat tiputtaa painoa ja silloin käydään pitkiä keskusteluja. 

Painoindeksi puhuttaa vieläkin ihmisiä. Sen mukaan monet ovat ylipainoisia. Siitä pitäisi luopua... Monet tajuavat valmennuksen aikana, että mitä se älytön painon pudottaminen vaatii ja tulevat lopulta siihen tulokseen, että kunhan syövät suht terveellisesti, liikkuvat ja ovat terveitä onkin ehkä se tärkein asia :)

Ei tuijoteta vaakaa! Yritetään miettiä miltä tänään tuntuu ja mitä keho sekä mieli tarvitsee.