Mistä sun selkäranka on tehty?

Olen ollut liikunta-alalla noin 15vuotta ja tehnyt ihmisille ruokaohjelmia sekä treeniohjelmia melkein sen koko ajan. Usein pohdin sitä, että miksi jotkut onnistuvat niin hyvin noudattamaan ohjeita ja jotkut eivät. Tässä blogikirjoituksessa pohdin siis sitä. Et tule löytämään tässä kirjoituksessa siihen vastausta, mutta ehkä hieman lisää motivaatiota olla se joka onnistuu!

Ohjaamani asiakkaat jakautuvat usein kolmeen erilaiseen ihmistyyppiin.

1. tyyppi on se, joka keksii kaikenmaailman tekosyyt.

Tämä henkilö on usein yrityksessä töissä, jossa suorastaan pakotetaan juomaan alkoholia monta kertaa viikossa. 

Tällä henkilöllä on myös kaikenmaailman kissanristiäisiä joka viikko, jossa on pakko syödä kakkua ja muita herkkuja.

Tämä henkilö on siis suoraan sanottuna erittäin sosiaalinen ja ei osaa sanoa ei.

Ehkä hieman pelkää mitä muut hänestä ajattelee jos ei juokaan alkoholia kuin puoli lasillista tai ollenkaan tai ei ota sitä palaa kakkua juhlissa tai ei lähde joka illanistujaisiin mukaan.

On ihan Ok sanoa ei tai esim, että en pääse tänään mukaan, koska minulla on omat treenit.

Tässä kaikille niille miettimisen aihetta, joille omien lasten harrastukset ovat TODELLA tärkeitä ja kuskaatte ehdottomasti aina sovittuun aikaan lapsenne sovittuun paikkaan ja kieltäydytte silloin kaikesta muusta, mutta kun olisi oma lenkki suunniteltu lauantai-illalle ja siihen tuleekin joku muu meno, niin se oma lenkki jää heti välistä ja mennään vetämään mielummin skumppaa...

Hmmm... Miksi omien lasten liikkuminen on tärkeämpää kuin sinun?

Lapsesi liikkuvat varmasti luonnostaan muutenkin, mutta liikutko sinä? Vai istutko kenties joka päivä 8 tuntia toimistossa?

No, tähänhän sitten sanotaan, että pitää aikuistenkin tavata ystäviä.

Joo, tottakai pitää, mutta eikö niille ystävillekin tekisi hyvää liikkua? Voisitteko käydä yhdessä kävelyllä ja sen jälkeen vain syödä hyvin ja mennä nukkumaan? Kaikilla olisi hyvä olo seuraavana päivänä ja täynnä virtaa maanantaina :)

Kyllähän elämässä pitää olla juhlia, mutta jos niitä alkaa olla joka viikonloppu, niin silloin kannataa niitä ehkä hieman alkaa karsia jos haluaa, että kropassa näkyy jotain muutosta.

Tekosyä on muitakin kuin illanistujaiset ja kissanristiäiset. Mutta niitä kuulen niin paljon etten ala luettelemaan . Kyllä kaikki itse tietää mikä on tekosyy ja mikä oikea syy...

2. tyyppi on sitten se, joka syyttää kaikesta muita.

On ruokaohjelman vika ettei paino putoa, vaikka ei oikeasti ole sitä 100% noudattanut.

Tai on oman puolison vika ettei voi tehdä terveellisiä ruokia, koska puoliso ei suostu niitä syömään.

On työpaikan vika, kun siellä on koko ajan herkkuja.

On lasten vika ettei pääse liikkumaan.

On pomon vika kun pitää ylitöissä.

On salin henkilökunnan vika, kun eivät järjestä jumppia siihen aikaan, kun itse pääsisi.

On koko kaupungin vika, kun ei ole tarpeeksi lähellä liikuntapaikkoja.

On pyörän vika, kun siinä on kumi puhki eikä pääse pyörällä töihin.

On helpoa syytellä muita. Helpompaa olisi kuitenkin katsoa peiliin ja keksiä ratkaisuja.

3. tyyppi on se onnistuja.

Yleensä nämä ovat valmennusryhmissäni ne hiljaisimmat. Eivät kauheasti kysele eivätkä kerro miten on mennyt (no, tähän täytyy kyllä sano, että myös ne jotka eivät tee mitään mitä on pyydetty ovat myös niitä hiljaisia).

He vaan tekee ja sen näkee! Ei tarvitse kertoa, koska jokainen näkee sen päällepäin.

Keinot liikkumiseen keksitään ja ateriat suunnitellaan etukäteen sekä noudatetaan ruokaohjelmaa joka päivä.

Noin kahden kuukauden päästä he kysyvät ujosti; " mun tyttärellä on huomenna synttärit.. saisinko syödä siellä palan kakkua?"

Näillä ihmisillä muutokset ovat aina pysyviä. Heillä jokin on loksahtanut valmennuksissa kohdilleen ja he ovat löytäneet liikunnan ilon.

Kuva: Samuli Sivonen, Solunaimage

Miksi jotkut siis pystyvät pitämään selkärankansa ja jotkut eivät. 

Miksi toiset lankeavat kaikkiin houkutuksiin ja jotkut eivät?

Elämäntapamuutos vaatii paljon henkistä vahvuutta. On muutettava vanhoja tapoja, tuotava tilalle jotain uutta ja parempaa, mutta helppoa se ei ole.

Monet sanovat, että nyt ei ole oikea aika tehdä elämäntapamuutosta. Sitä en ikinä usko. Aika on aina oikea muuttaa elämää paremmaksi, mutta ikinä ei tietenkään ole liian myöhäistä.

Monet sanovat myös etteivät löydä harrastusta josta pitäisivät. 

Moni laji vaatii useamman kerran että siihen pääsee kunnolla kiinni. Anna kaikella aikaa.

On oltava henkisesti vahva, että pystyy kiletäytymään kaikista houkutuksista. On osattava ajatella muunlaista elämää ja se saattaa pelottaa.

Yksin viikonlopun viettäminen, kun kaikki muut ystävät on jossain juhlimassa saattaa oikeasti ahdistaa monia.

Mutta uuden elämäntavan myötä saatat saada uusia ystäviä ja vanhatkin ystävät innostumaan liikunnasta tai ruoanlaitosta.

On myös löydettävä rauha itsensä kanssa. Oltava läsnä omassa elämässä. Tehdä asiat ajatuksella ja rauhassa eikä suorittaa. On kuunneltava omaa kehoa ja löydettävä balanssi. Mutta vaikka kuunnellaan omaa kehoa, niin on myös tiedostettava milloin se keho huutaa vaan laiskuuttaan ja milloin oikeasti väsymystä.

Itseään pitää haastaa, jotta pysyy virkeänä fyysisesti ja henkisesti.

Henkistä vahvuutta ja rauhaa on vaikea sanoin edes selittää. Sen vain tuntee...

Kuva: Samuli Sivonen, Solunaimage.

Ole sinnikäs ja itsekäs! Ole vahva ja pidä oma terveytesi etusijalla. Kenelläkään ei ole oikeutta loukkaantua jos kieltäydyt herkuista tai alkoholista.

Liiku, syö terveellisesti, mutta riittävästi ja ole läsnä omassa elämässäsi!

Siinä vinkit multa teille tähän viikkoon ja tuleviin!