Kuka pitää huolen PT:stä?
Tänään oli mielenkiintoinen päivä...
Olin menossa Mäkelänrinteeseen uimaan ja törmäsin kolleegaani Nora Yrjölään, joka työskentelee tällä hetkellä valmentajana paljon arvostamassani Hintsa Performance yrityksessä.
Nora puhuu kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta sekä suorittamista vastaan.
Nora on itse luopunut kaikesta kisaamisesta ja treenaa vain silloin, kun hyvältä tuntuu ja muu elämä antaa siihen aikaa.
Olen monista asioista Noran kanssa samaa mieltä ja keskustelen aina kollegoideni kanssa erittäin mielelläni kaikesta...
Nora oli huolissaan, että treenaan liikaa. Kerroin asiasta ystävälleni ja hän oli samaa mieltä. Treenaan liikaa. Voiko Personal Trainer treenata liikaa?
Olin aivan suu auki.. Antaako sosiaalinen media tämän kuvan elämästäni?
Totta on, että välillä treenejä on kaksi päivässä, mutta se ei todellakaan tarkoita, että ne olisivat luonteeltaan kovia treenejä ja ihan pelkkiä lepopäiviä minulla tulee yleensä ainakin kaksi viikossa. Jos vedän uinnin ja fillarin samana päivänä, niin molemmat tehdään matalilla sykkeillä eikä kuormita minua juuri lainkaan, vaan kehittää kuntoani.
Voisin sanoa, että viikossani on 1-2 KOVAA treeniä (yksi pitkä juoksu ja yksi kovempi fillari/juoksu/uinti vedoilla) ja loput treenit ovat sellaisia joista ei tarvitse viikkoa palautua tai, jotka minua edes väsyttäisi.
Ja välillä kaksi treeniä saattaa tarkoitta sitä, että poljen 30min ja juoksen 15min eli harjoitellaan vaan vaihtoja.
Triathlon on lajina sellainen, että vaatii pitkiä matalan sykkeen treenejä ja jotta saadaan vauhtia pitää myös vetotreenejä olla 1 x viikossa ainakin ja jotta säästyttäisiin loukkantumisilta on lihaskunnostakin pidettävä huolta.
Totta on myös se, että kun sain Tony Strömsholmilta ohjelman, niin ajattelin ensin, että ohjelma on minulle aivan liian kevyt, halusin treenata KOVAA, koska olo oli hyvä, draivi oli hyvä.
Kunnes nyt sitä kolme viikkoa tehneenä olen tajunnut jo nyt kehittyväni, koska treenit ovat tarpeeksi maltillisia. Se, että teet kaiken aina täysillä EI KEHITÄ!
Asiat mitkä pitää olla kunnossa, että palautuu ja jaksaa treenata on työn määrä, uni sekä ruoka ja sosiaalinen elämä.
Itse teen töitä joinain päivinä aamusta iltaan ja joinain päivinä en ollenkaan. Päiväni ja viikkoni vaihtelee paljon ja myös jaksamiseni.
Yksi asia mistä pidän kiinni on nukkuminen. MENEN JOKA ILTA KLO 20-21 SÄNKYYN!! Ja nukahdan melkein heti! Ennen kymmentä olen joka ilta jo unten mailla!
Toinen asia joka minulla on TODELLA hyvin hallussa on ruoka! Syön puhdasta, ravitsevaa ja tuoretta ruokaa monta kertaa päivässä ja paljon! Tänäänkin olen syönyt jo kaksi aamupalaa!
Yritän karsia elämästäni kaiken stressaavan. Mutta koen, että treenit ei ole ollut ikinä se mikä mua stressaa. Välillä otan treenit löysemmin ja välillä tiukemmin. Joinain viikkoina ehdin treenata vaikka joka päivä 2h ja joinain viikkoina ehdin treeneihin kerran.
Parisuhteeni stressasi minua ja muutimme mieheni kanssa eri osoitteisiin. Liika työ stressaa minua ja en lähde enään jokaiseen asiaan mukaan ja osaan sanoa jopa asiakkaillekin ei ja, että en tee esim, enää juurikaan iltatöitä, koska haluan olla lasteni kanssa.
Mutta omista treeneistä pidän mahdollisimman tiukasti kiinni, koska ne antavat mulle virtaa, energiaa, hyvää oloa ja mieltä! Muun muassa ulkona liikkuminen on parasta terapiaa ja akkujen latausta mitä tiedän! Ja jos olen väsynyt osaan ottaa kirjan käteeni ja kaatua sohvalle. Välillä katsotaan lasten kanssa kolmekin leffaa putkeen ja vaan rötvätään. En myöskään pingota kotitöiden suhteen. Meillä saa olla paskaista.
Keskustelimme Noran kanssa myös siitä, että miten voi PT:nä neuvoa toisia jos on itse aivan loppuun palanut. Itsekin sanon monesti asiakkaille, että ole itsellesi armollinen, mutta olenko sitä oikeasti itselleni?
Hyvinvointialalla on todella kova kilpailu ja kun koko elämä pyörii treenauksen ympärillä, niin väkisinkin tulee välillä olo, että treenaanko itse liian vähän tai liian lepsusti? Olenhan sentään PT! J pitäisi olla kovassa kunnossa!
Kova kilpailu siis saada asiakkaita, pitää olla hyvässä kunnossa, pitää olla iloinen ja reipas sekä valmis ottamaan asiakkaita vastaan aamulla ennen seitsemää sekä illalla kahdeksalta. Päivistä tulee helposti pitkiä eikä pääse rauhoittumaan missään välissä.
Missä vaiheessa oma fyysinen hyvinvointi pitää jättää taakse ja miettiä henkistä hyvinvointia.
Personal trainerinä omat tunteet pitää jättää monesti taka-alalle. Välillä se auttaakin omaan pahaan mieleen ja asiakkaista saa hymyn huulille, mutta välillä omassa elämässä tapahtuu asioita jotka painavat mieltä eikä huvittaisi nähdä ketään.
Milloin siis PT käsittelee omaa henkistä hyvinvointia ja löytää itsensä?
Ulkonäköpaineet ja ikuinen positiivisuus luo kovaa stressiä varmasti monelle.
Uskon, että moni hyvinvointialalla työskentelevä ihminen ei itse voi kovin hyvin...
Bling, bling, somettaminen ym. ei ole onnea.
En halua itse olla sellainen PT, joka puhuu toista ja tekee toista. Haluan voida hyvin kaikilla elämän osa-alueilla ja haluan asiakkailleni samaa. En vaadi asiakkailtani mahdottomuuksia, mutta se minun on sanottava, että monet kuitenkin päästävät itsensä hieman liian helpolla. Haluavat muutosta, mutta eivät ole valmiita luopumaan mistään eivätkä tekemään mitään. Ei olla valmiita tekemään töitä liikunnan tai ruokailun suhteen, että nähtäisiin edes se muutos.
Balanssi... Oma rauha... Olla sinut oman itsensä kanssa... Harrastaa liikuntaa, koska nauttii siitä... Ihmisistä oikeasti välittäminen jne
Siinä on omat tavoitteeni.
Olin menossa Mäkelänrinteeseen uimaan ja törmäsin kolleegaani Nora Yrjölään, joka työskentelee tällä hetkellä valmentajana paljon arvostamassani Hintsa Performance yrityksessä.
Nora puhuu kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta sekä suorittamista vastaan.
Nora on itse luopunut kaikesta kisaamisesta ja treenaa vain silloin, kun hyvältä tuntuu ja muu elämä antaa siihen aikaa.
Olen monista asioista Noran kanssa samaa mieltä ja keskustelen aina kollegoideni kanssa erittäin mielelläni kaikesta...
Nora oli huolissaan, että treenaan liikaa. Kerroin asiasta ystävälleni ja hän oli samaa mieltä. Treenaan liikaa. Voiko Personal Trainer treenata liikaa?
Olin aivan suu auki.. Antaako sosiaalinen media tämän kuvan elämästäni?
Totta on, että välillä treenejä on kaksi päivässä, mutta se ei todellakaan tarkoita, että ne olisivat luonteeltaan kovia treenejä ja ihan pelkkiä lepopäiviä minulla tulee yleensä ainakin kaksi viikossa. Jos vedän uinnin ja fillarin samana päivänä, niin molemmat tehdään matalilla sykkeillä eikä kuormita minua juuri lainkaan, vaan kehittää kuntoani.
Voisin sanoa, että viikossani on 1-2 KOVAA treeniä (yksi pitkä juoksu ja yksi kovempi fillari/juoksu/uinti vedoilla) ja loput treenit ovat sellaisia joista ei tarvitse viikkoa palautua tai, jotka minua edes väsyttäisi.
Ja välillä kaksi treeniä saattaa tarkoitta sitä, että poljen 30min ja juoksen 15min eli harjoitellaan vaan vaihtoja.
Triathlon on lajina sellainen, että vaatii pitkiä matalan sykkeen treenejä ja jotta saadaan vauhtia pitää myös vetotreenejä olla 1 x viikossa ainakin ja jotta säästyttäisiin loukkantumisilta on lihaskunnostakin pidettävä huolta.
Totta on myös se, että kun sain Tony Strömsholmilta ohjelman, niin ajattelin ensin, että ohjelma on minulle aivan liian kevyt, halusin treenata KOVAA, koska olo oli hyvä, draivi oli hyvä.
Kunnes nyt sitä kolme viikkoa tehneenä olen tajunnut jo nyt kehittyväni, koska treenit ovat tarpeeksi maltillisia. Se, että teet kaiken aina täysillä EI KEHITÄ!
 |
| Valkkuni ja minä viime vuoden leirillä. |
Asiat mitkä pitää olla kunnossa, että palautuu ja jaksaa treenata on työn määrä, uni sekä ruoka ja sosiaalinen elämä.
Itse teen töitä joinain päivinä aamusta iltaan ja joinain päivinä en ollenkaan. Päiväni ja viikkoni vaihtelee paljon ja myös jaksamiseni.
Yksi asia mistä pidän kiinni on nukkuminen. MENEN JOKA ILTA KLO 20-21 SÄNKYYN!! Ja nukahdan melkein heti! Ennen kymmentä olen joka ilta jo unten mailla!
Toinen asia joka minulla on TODELLA hyvin hallussa on ruoka! Syön puhdasta, ravitsevaa ja tuoretta ruokaa monta kertaa päivässä ja paljon! Tänäänkin olen syönyt jo kaksi aamupalaa!
Yritän karsia elämästäni kaiken stressaavan. Mutta koen, että treenit ei ole ollut ikinä se mikä mua stressaa. Välillä otan treenit löysemmin ja välillä tiukemmin. Joinain viikkoina ehdin treenata vaikka joka päivä 2h ja joinain viikkoina ehdin treeneihin kerran.
Parisuhteeni stressasi minua ja muutimme mieheni kanssa eri osoitteisiin. Liika työ stressaa minua ja en lähde enään jokaiseen asiaan mukaan ja osaan sanoa jopa asiakkaillekin ei ja, että en tee esim, enää juurikaan iltatöitä, koska haluan olla lasteni kanssa.
Mutta omista treeneistä pidän mahdollisimman tiukasti kiinni, koska ne antavat mulle virtaa, energiaa, hyvää oloa ja mieltä! Muun muassa ulkona liikkuminen on parasta terapiaa ja akkujen latausta mitä tiedän! Ja jos olen väsynyt osaan ottaa kirjan käteeni ja kaatua sohvalle. Välillä katsotaan lasten kanssa kolmekin leffaa putkeen ja vaan rötvätään. En myöskään pingota kotitöiden suhteen. Meillä saa olla paskaista.
Keskustelimme Noran kanssa myös siitä, että miten voi PT:nä neuvoa toisia jos on itse aivan loppuun palanut. Itsekin sanon monesti asiakkaille, että ole itsellesi armollinen, mutta olenko sitä oikeasti itselleni?
Hyvinvointialalla on todella kova kilpailu ja kun koko elämä pyörii treenauksen ympärillä, niin väkisinkin tulee välillä olo, että treenaanko itse liian vähän tai liian lepsusti? Olenhan sentään PT! J pitäisi olla kovassa kunnossa!
Kova kilpailu siis saada asiakkaita, pitää olla hyvässä kunnossa, pitää olla iloinen ja reipas sekä valmis ottamaan asiakkaita vastaan aamulla ennen seitsemää sekä illalla kahdeksalta. Päivistä tulee helposti pitkiä eikä pääse rauhoittumaan missään välissä.
Missä vaiheessa oma fyysinen hyvinvointi pitää jättää taakse ja miettiä henkistä hyvinvointia.
Personal trainerinä omat tunteet pitää jättää monesti taka-alalle. Välillä se auttaakin omaan pahaan mieleen ja asiakkaista saa hymyn huulille, mutta välillä omassa elämässä tapahtuu asioita jotka painavat mieltä eikä huvittaisi nähdä ketään.
Milloin siis PT käsittelee omaa henkistä hyvinvointia ja löytää itsensä?
Ulkonäköpaineet ja ikuinen positiivisuus luo kovaa stressiä varmasti monelle.
Uskon, että moni hyvinvointialalla työskentelevä ihminen ei itse voi kovin hyvin...
Bling, bling, somettaminen ym. ei ole onnea.
En halua itse olla sellainen PT, joka puhuu toista ja tekee toista. Haluan voida hyvin kaikilla elämän osa-alueilla ja haluan asiakkailleni samaa. En vaadi asiakkailtani mahdottomuuksia, mutta se minun on sanottava, että monet kuitenkin päästävät itsensä hieman liian helpolla. Haluavat muutosta, mutta eivät ole valmiita luopumaan mistään eivätkä tekemään mitään. Ei olla valmiita tekemään töitä liikunnan tai ruokailun suhteen, että nähtäisiin edes se muutos.
Balanssi... Oma rauha... Olla sinut oman itsensä kanssa... Harrastaa liikuntaa, koska nauttii siitä... Ihmisistä oikeasti välittäminen jne
Siinä on omat tavoitteeni.
"X on itse luopunut kaikesta kisaamisesta ja treenaa vain silloin, kun hyvältä tuntuu ja muu elämä antaa siihen aikaa."
VastaaPoistaJos kyseessä on joku muu kuin ystäväsi, tämä tarkoittaa yleensä "rötvää sohvalla ja nauttii likkojen kanssa punkkua".
On hienoa olla liikkuva ihminen ja tehdä sitä nautinnolla. Turha suorittaminen on turhaa. Toisaalta motivaatio ja nautinto, elämisen ja liikkumisen ilo, voi tulla sopivasta suorittamisesta. Omalla kohdallani koen, että valmentajan tekemä melkoisen kova treeniohjelma vapauttaa minut. Minun ei tarvitse ajatella, huvittaisiko tänään treenata ja mitä se treeni mahtaisi olla. Teen ohjelman mukaisen treenin ja yleensä nautin siitä. Joskus harvoin jätän tekemättä, jos muu elämä tai oma jaksaminen ei anna myöden. Ohjelman noudattamiseen motivaatio löytyy itse omaksi ilokseni asettamistani tavoitteista ja - vielä enemmän - hyvän kunnon tuomasta mahtavasta hyvästä olosta. Väsymyskin voi olla hyvää väsymystä! Mieluummin sitä kuin "en jaksa mitään" -väsymystä.