Mikä sun elämässä on tärkeintä?
Tämä kirjoitus ei oikeastaan liity treenaamiseen, mutta henkiseen hyvinvointiin ja sekin vaikuttaa jaksamiseen ja sitä kautta treenaamiseen..
Yritän elää elämääni mahdollisimman vaatimattomasti ja olla kiitollinen kaikesta siitä mitä mulla on. Haluan olla ystävällinen, iloinen, sosiaalinen, avulias, kehua ja kannustaa.
Lapsena mun haave ammatti oli jokin luonnonsuojelun tai nälänhätää kärsivien lasten parissa työskentelevä tyyppi... Kuvittelin myös asuvani buddhana jossain intiassa tai afrikassa metsän keskellä ihanassa pienessä puumajassa ja tekeväni jotain tärkeää luonnon ja koko maapallon puolesta. Rakastan luontoa, kaikkea kaunista, rauhaa, hyvyyttä ja ennen kaikkea ihmisiä! Mun mielestä kaikki ihmiset on omalla tavallaan mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia. Olen hyvin tietoinen kuitenkin siitä, että maailmassa on myös paljon aitoja paskanaamoja, mutta sanotaanko näin, että en arvostele ketään ennenkuin olen tutustunut ja kuullut koko tarinan.
Mutta väliin tuli elämä joka onkin välillä liian kiireistä, kireää ja itsekästä.
Nykyään puhutaan paljon lehdissä, somessa ja ihan ystävien kesken siitä miten itselle pitää antaa aikaa ja miten pärjätä itsekseen ja pitää itsestään hyvää huolta.
Tämähän on kaikki todella tärkeää, mutta mikä on itsekästä ja mikä ei. Mihin vetää raja.
Ja milloin olet taas liian kiltti ja auttavainen ja unohdat itsesi...
Olen kokenut itse tässä elämässä kaikenlaista, mutta silti pyrkinyt aina olemaan ystävieni tukena.
Olen itse erittäin, erittäin, erittäin empaattinen ihminen. Tunnen toisten puolesta iloa ja surua, tuskaa ja vihaa, niin paljon, että se ahdistaa. Haluan olla kaikkien puolella enkä ketään vastaan ja tämä on erittäin vaikea polku välillä kulkea.
Kun tulin äidiksi, sekä ryhdyin yrittäjäksi ja omassa elämässäni alkoi tapahtua paljon kaikenlaisia asioita, mitkä tarvitsivat kaikki voimani niin jouduin väkisin työntämään empaattisuuttani syrjään.
Tuntui välillä, että liian moni tukeutui minuun...
En halunnut kuulla mitään huonoja uutisia, enkä jaksanut tai kyennyt näkemään mitään surullista tai pahaa. Tuntui etten vaan pystynyt tai jaksanut. Kaikki aika ja energia piti antaa itselle ja lapsille. Kaikkien ylimääräisten tunteiden ja konfliktien välttäminen tuntui hyvältä suojamuurilta.
Ystäväni ovat tähän samaan aikaan kokeneet suruja, iloja sekä sairauksia.
Eräs ystäväni nukkui pois viime viikolla enkä nähnyt häntä hänen viimeisinä kuukausina. Olin sopimassa treffejä, mutta liian myöhään.
Olinko itsekäs, kun en nähnyt häntä aiemmin... Olenko ollut liian itsekäs, kun en ole nähnyt monia ystäviäni vaan olen pitänyt huolen itsestäni. Tehnyt työni, hoitanut omat treenini ja oman perheeni.
Oma elämä alkaa olla taas suht raiteillaan ja haluan olla jälleen enemmän osa muidenkin elämää. Tiedän, että ystäväni ja perheeni tarvitsevat minua ja haluan olla heidän tukenaan, unohtamatta itseäni.
Tiedän, että moni tuskailee sen kanssa miten ajan saa riittämään kaikelle ja itse olen sen ajatellut, niin että jaan aikani eri viikkoina erillailla. Yhtenä viikkona vietän kaiken vapaa-aikani lasten kanssa, toisena viikkona sovin edes yhdet kaveritreffit, kolmantena viikkona omistan itselleni enemmän aikaa (esim. treenaan hiaman enemmän tai käyn hierojalla tms.) ja neljäntenä viikkona teen esimerkiski enemmän töitä.
Liialle työlle olen itse oppinut sanomaan ei, koska kaikki se raataminen ja raha ei valitettavasti tuo onnea. Ainoa onnellinen asia mitä rahalla saa on matkustaminen. Siitä nautin, mutta kalliit laukut, kengät, kauneushoidot, huonekalut yms eivät tee minua onnelliseksi.
Haluan lisäksi tehdä työtäni sydämestä enkä pääasiallisesti todellakaan rahasta. Ihmiset tekevät liikunta-alalla aivan liikaa työtä vain rahan takia...
Ajankäytön suunnittelu tuo myös enemmän aikaa järkeville valinnoille kuten ruokakaupassa rauhassa käyminen ja oikeanlaisten valinnoiden tekeminen raaka-aineiden suhteen sekä liikunnalle ajan löytäminen.
Kaikkea ei tarvitse suorittaa kerralla, mutta mitään tai ketään ei tarvitse unohtaa. Kannattaa tietenkin karsia elämästä pois ns. "turhat ihmiset". Se käy luonnollisesti aikuisikään tullessa ja ihmiset jotka eivät ole kanssasi yhtään samoilla linjoilla ja kenen seurasta et nauti jäävät automaattisesti pois.
Pidä huolta itsestäsi, äläkä luule olevasi niin korvaamaton, että kaikki maailman murheet olisi sinun harteillasi.
Nauti elämästä, anna aikaa kaikille ja kaikelle josta saat hyvän mielen! Älä yritä elää koko elämääsi viikkossa. Pus!
Yritän elää elämääni mahdollisimman vaatimattomasti ja olla kiitollinen kaikesta siitä mitä mulla on. Haluan olla ystävällinen, iloinen, sosiaalinen, avulias, kehua ja kannustaa.
Lapsena mun haave ammatti oli jokin luonnonsuojelun tai nälänhätää kärsivien lasten parissa työskentelevä tyyppi... Kuvittelin myös asuvani buddhana jossain intiassa tai afrikassa metsän keskellä ihanassa pienessä puumajassa ja tekeväni jotain tärkeää luonnon ja koko maapallon puolesta. Rakastan luontoa, kaikkea kaunista, rauhaa, hyvyyttä ja ennen kaikkea ihmisiä! Mun mielestä kaikki ihmiset on omalla tavallaan mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia. Olen hyvin tietoinen kuitenkin siitä, että maailmassa on myös paljon aitoja paskanaamoja, mutta sanotaanko näin, että en arvostele ketään ennenkuin olen tutustunut ja kuullut koko tarinan.
Mutta väliin tuli elämä joka onkin välillä liian kiireistä, kireää ja itsekästä.
Nykyään puhutaan paljon lehdissä, somessa ja ihan ystävien kesken siitä miten itselle pitää antaa aikaa ja miten pärjätä itsekseen ja pitää itsestään hyvää huolta.
Tämähän on kaikki todella tärkeää, mutta mikä on itsekästä ja mikä ei. Mihin vetää raja.
Ja milloin olet taas liian kiltti ja auttavainen ja unohdat itsesi...
Olen kokenut itse tässä elämässä kaikenlaista, mutta silti pyrkinyt aina olemaan ystävieni tukena.
Olen itse erittäin, erittäin, erittäin empaattinen ihminen. Tunnen toisten puolesta iloa ja surua, tuskaa ja vihaa, niin paljon, että se ahdistaa. Haluan olla kaikkien puolella enkä ketään vastaan ja tämä on erittäin vaikea polku välillä kulkea.
Kun tulin äidiksi, sekä ryhdyin yrittäjäksi ja omassa elämässäni alkoi tapahtua paljon kaikenlaisia asioita, mitkä tarvitsivat kaikki voimani niin jouduin väkisin työntämään empaattisuuttani syrjään.
Tuntui välillä, että liian moni tukeutui minuun...
En halunnut kuulla mitään huonoja uutisia, enkä jaksanut tai kyennyt näkemään mitään surullista tai pahaa. Tuntui etten vaan pystynyt tai jaksanut. Kaikki aika ja energia piti antaa itselle ja lapsille. Kaikkien ylimääräisten tunteiden ja konfliktien välttäminen tuntui hyvältä suojamuurilta.
Ystäväni ovat tähän samaan aikaan kokeneet suruja, iloja sekä sairauksia.
Eräs ystäväni nukkui pois viime viikolla enkä nähnyt häntä hänen viimeisinä kuukausina. Olin sopimassa treffejä, mutta liian myöhään.
Olinko itsekäs, kun en nähnyt häntä aiemmin... Olenko ollut liian itsekäs, kun en ole nähnyt monia ystäviäni vaan olen pitänyt huolen itsestäni. Tehnyt työni, hoitanut omat treenini ja oman perheeni.
Oma elämä alkaa olla taas suht raiteillaan ja haluan olla jälleen enemmän osa muidenkin elämää. Tiedän, että ystäväni ja perheeni tarvitsevat minua ja haluan olla heidän tukenaan, unohtamatta itseäni.
Tiedän, että moni tuskailee sen kanssa miten ajan saa riittämään kaikelle ja itse olen sen ajatellut, niin että jaan aikani eri viikkoina erillailla. Yhtenä viikkona vietän kaiken vapaa-aikani lasten kanssa, toisena viikkona sovin edes yhdet kaveritreffit, kolmantena viikkona omistan itselleni enemmän aikaa (esim. treenaan hiaman enemmän tai käyn hierojalla tms.) ja neljäntenä viikkona teen esimerkiski enemmän töitä.
Liialle työlle olen itse oppinut sanomaan ei, koska kaikki se raataminen ja raha ei valitettavasti tuo onnea. Ainoa onnellinen asia mitä rahalla saa on matkustaminen. Siitä nautin, mutta kalliit laukut, kengät, kauneushoidot, huonekalut yms eivät tee minua onnelliseksi.
Haluan lisäksi tehdä työtäni sydämestä enkä pääasiallisesti todellakaan rahasta. Ihmiset tekevät liikunta-alalla aivan liikaa työtä vain rahan takia...
Ajankäytön suunnittelu tuo myös enemmän aikaa järkeville valinnoille kuten ruokakaupassa rauhassa käyminen ja oikeanlaisten valinnoiden tekeminen raaka-aineiden suhteen sekä liikunnalle ajan löytäminen.
Kaikkea ei tarvitse suorittaa kerralla, mutta mitään tai ketään ei tarvitse unohtaa. Kannattaa tietenkin karsia elämästä pois ns. "turhat ihmiset". Se käy luonnollisesti aikuisikään tullessa ja ihmiset jotka eivät ole kanssasi yhtään samoilla linjoilla ja kenen seurasta et nauti jäävät automaattisesti pois.
Pidä huolta itsestäsi, äläkä luule olevasi niin korvaamaton, että kaikki maailman murheet olisi sinun harteillasi.
Nauti elämästä, anna aikaa kaikille ja kaikelle josta saat hyvän mielen! Älä yritä elää koko elämääsi viikkossa. Pus!
Kommentit
Lähetä kommentti